Salapoliisi katseli tarkasti ympärilleen. Boman oli puhunut totta.
Naulakoissa riippui vain naisten päällysvaatteita.
"Vuokralaiseni ei ole kotona. Voimme siis mennä hänen huoneeseensa; olen näet vuokrannut kaikki huoneeni", sanoi leskirouva.
Rouva Hansen avasi oven, ja miehet astuivat ensimmäiseen huoneeseen.
"Tuossa on se", sanoi Boman osoittaen korkeata nojatuolia, joka seisoi keskellä lattiaa.
Krag astui huoneen perälle ja avasi viereiseen huoneeseen johtavan oven.
Huone vastasi täydellisesti Bomanin kuvausta.
Leskirouva pyysi herroja istuutumaan, ja salapoliisi valitsi istuimekseen tuon korkeaselkäisen nojatuolin.
Krag mietti hetkisen, kuinka hän viisaimmin voisi esittää asiansa leskirouvalle.
Tähän asti oli hän toiminut jokseenkin avoimesti, vaikka epäilikin Bomania ja itseään vakoiltavan. Hänen vaununsa odottivat ulkona, hän ei ollut muuttanut ollenkaan ulkonäköään, ja oli ajanut Thorvald Meyerinkadulle suoraan poliisiasemalta. Hänelle olisi sangen helppoa salata ammattinsa leskirouvalta. Sitäpaitsi voisi hän kenties pettää turvattinsa salaperäisiä vihollisia, jos hän saisi uskotelluksi heille itsellään olevan aivan väärät käsitykset heidän rikoksensa vaikuttimista.
Sentähden sanoikin hän kääntyen leskirouvan puoleen: