"Teidän päällenne on hyökätty. Näen siitä merkin ohimossanne."
Mies kohotti päätään ja sanoi:
"Niin, juuri sentähden olen tänne tullutkin."
"Mikä on nimenne ja ammattinne?" kysyi Krag edelleen.
"Nimeni on Karl Adolf Boman", vastasi mies. "Minulla ei oikeastaan ole mitään vakinaista työpaikkaa, vaan ansaitsen elatukseni korjailemalla koneita y.m. Sitäpaitsi olen kuljettajana eräässä moottoriveneessä. Sopivinta lienee kutsua minua siis metallityöläiseksi.
"No kertokaapa minulle nyt seikkailunne mahdollisimman yksityiskohtaisesti."
Mies alkoi kertoa:
"Aina eilisiltaan saakka olin varma siitä, ettei minulla ole mitään vihamiehiä, mutta nyt en todellakaan tiedä mitä ajatella. En ole koskaan tietääkseni tehnyt kenellekään pahaa. Elän aivan itsekseni ja teen työtäni. Päivisin olen joko merellä tai korjailen koneita. Tultuani iltaisin kotiin lakaisen pihamaan — olen näet myöskin portinvartija — ja illan vietän aina kotonani, perheeni keskuudessa, joten elämäni on mahdollisimman tasaista ja säännöllistä. Voin myöskin mainita, vaikka se ei kuulunekaan asiaan, että olen naimisissa, ja että minulla on kaksi alaikäistä lasta.
"Toissa iltana tulin kotiin klo 8. Olin ollut korjaamassa erään bygdöläisen perheen moottoria. Istuessani parhaillaan syömässä illallista, koputti joku ovelle, ja vaimoni avattua oven astui huoneeseen hienostipuettu herrasmies.
"'Onko nimenne Boman?' kysyi hän.