Kun hän oli astunut sisään ja sulkenut oven, loi hän nopean silmäyksen ympärilleen. Krag oli hyvä havaintojentekijä, ja silmänräpäyksessä oli hän saanut tarkan kuvan myymälästä sen pienimpiä yksityiskohtia myöten. Kaksi seikkaa kummastutti häntä erikoisesti. Ensiksi: tumma herrasmies seisoi rauhallisena tiskin ääressä, ja toiseksi: mitään takaovea ei kaupassa ollut. Myymälään pääsi ainoastaan katuoven kautta.
Krag astui tiskin luo ja pyysi pari hyvää sikaria. Hän tarkasteli huolellisesti useita eri lajeja saadakseen ajan kulumaan. Sill'aikaa oli tumma herrasmies tehnyt ostoksensa ja poistui myymälästä kunnioittamatta salapoliisia ainoallakaan silmäyksellä. Krag seisoi tiskin ääressä selin oveen. Hän kuuli herran takanaan kovin ponnistuksin koettavan työntää ovea kiinni.
"Sepä jäykkä ovi", kuului tämä sanovan.
"Niin, sitä on hiukan vaikea sulkea", sanoi omistaja.
"Kas niin, johan se menikin", sanoi herra saatuaan kovasti painamalla oven vihdoinkin kiinni. Krag näki hänen lähtevän kävelemään hiljalleen pitkin katua myymälän ikkunan ohi. Hänen varjonsa lankesi myymälän lattialle.
Krag oli nyt myöskin ehtinyt valita sikarinsa ja maksaa ne. Lähtiessään kysyi hän kauppiaalta:
"Tunnetteko herran, joka äsken lähti ulos?"
"En tiedä hänen nimeään, mutta silloin tällöin käy hän ostamassa paperosseja täältä. Hän asuu varmaankin jossain näillä tienoin", vastasi tupakkakauppias.
Krag laski, että herran lähtemisestä oli kulunut juuri sen verran aikaa, että hän voi sopivan välimatkan päässä huomaamatta seurata tätä. Hän tarttuikin sentähden ovenripaan aikoen lähteä.
Mutta ovipa ei auennutkaan.