"Oletteko aivan varma…?" kysyi salapoliisi.
"Kyllä", vastasi Boman. "Seuraanko häntä edelleen?"
"Ei, menkää kotiinne, ja jättäkää tämä asia minun huolekseni. Jos tarvitsen teitä, niin lähetän kyllä siitä tiedon. Siihen saakka voitte olla kotonanne."
"Milloin luulette tarvitsevanne minua?"
"En tiedä vielä. Kenties siinä kuuden tienoilla tänä iltana."
Krag oli koko keskustelun ajan tarkasti seurannut tummaa herrasmiestä katseellaan.
Boman ajoi raitiovaunulla kotiinsa Asbjörn Kragin jäädessä yksin jatkamaan takaa-ajoa. Tumma herrasmies ei katsonut kertaakaan taakseen, vaan käveli huoletonna edelleen.
Äkkiä, nähdessään matkansa varrella tupakkakaupan, jonka ikkunaan oli asetettu näytteille paljon kuva- ja pilalehtiä, pysähtyi hän, ja hetkisen mietittyään meni hän kauppaan.
"Vai niin", tuumi Krag itsekseen. "Tuon tempun kyllä tunnen. Katuovesta sisään, ja takaovesta ulos ja — takaa-ajajat ovat eksytetyt. Ei ystäväni, se temppu ei onnistukaan tällä kertaa."
Krag käveli suoraan puotia kohti ikäänkuin hänellä olisi ollut asiaa sinne, ja vain sen takia olisi astunutkin alas raitiovaunusta.