"Seuratkaa häntä, mutta älkää olko tuntevinannekaan minua", käski Krag.
Pitkä, hieno herra seisoi nyt raitiotiepysäkillä Grand Hotellin edustalla.
Raitiotievaunu tuli pitkin Munkedaminkatua, ja herra astui vaunuun. Kirkkaassa auringonpaisteessa näki salapoliisi hänen istuutuvan vaunun penkille.
Boman kiipesi myöskin vaunuun ja istuutui vastapäätä herraa.
Juuri vaunun lähtiessä liikkeelle hyppäsi Krag takasillalle. Sieltä voi hän, tulematta itse huomatuksi, pitää silmällä sekä herraa että Bomania.
Boman oli nähtävästi hiukan hermostunut, ja katseli lakkaamatta herraa, joka ei näyttänyt häntä edes huomaavankaan.
Boman tervehti ja herrasmies vastasi hiukan kummastuneen näköisenä hänen tervehdykseensä ikäänkuin ihmetellen, miksi mies, jota hän ei lainkaan tuntenut, tervehti häntä.
"Jos se on hän, niin on hän ainakin mainio näyttelijä", ajatteli salapoliisi.
Krag, joka ammattiaan harjoittaessaan oli myös kehittynyt eteväksi ihmistuntijaksi, näki Bomanin kasvojen ilmeestä, että tämä tuli hetki hetkeltä yhä varmemmaksi asiastaan. Mutta tumma herrasmies ei antanut yllättää itseään, vaan oli yhtä välinpitämättömän näköinen kuin ennenkin.
Vaunun pysähtyessä Hansteninkadulla, nousi herra poistuakseen. Boman seurasi häntä. Herrasmies laskeutui vaunusta lähtien kävelemään. Boman aikoi tehdä samoin, mutta Krag viittasi häntä pysähtymään.