"Vakoojat!" välähti yht'äkkiä hänen mieleensä. Hänen täytyi heti saada tietää, jos Busch oli poistunut asunnostaan.
Muutaman minuutin kuluttua oli hän Hanstengadenilla. Hän pysähtyi pikkupuodin edustalle, jossa pitkätukkainen nimikilpimaalari oli juuri lopettanut työnsä ja parhaillaan kokoili työkaluajaan aikoen lähteä pois.
"Valmis?" kysyi Krag hermostuneena.
"Kyllä", vastasi valepukuinen salapoliisi. "Thomas Busch on lähtenyt ulos."
"Äskettäinkö?"
"Niin, noin viitisen minuuttia sitten. Hän ajoi pitkin Drammenintietä.
Polkupyöräilijä seuraa häntä."
Salapoliisi osoitti suuntaa, jonne Busch oli mennyt, ja Kragin terävä silmä eroitti heti hienon, keltaisen hiekkajuovan, joka kapeana viiruna luikerteli pitkin katua silmänkantamattomiin.
"Mainiota", sanoi Krag, "juokse heti hakemaan ajuria."
"Nimikilpimaalari" jätti heti työkalunsa ja lähti esimiehensä asialle.
Vakooja numero 2, puutarhuri, saapui nyt paikalle.