"'Missä on moottori', kysyin kummastuneena.
"'Saatte aivan pian nähdä sen, odottakaapa nyt vain rauhassa hetkinen.'
"Minä istuin hiljaa tuolillani hänen hyöriessään edestakaisin huoneessa. Lattialla oli paksuja mattoja, joten en voinut kuulla hänen askeleitaan.
"Kun useita minuutteja kului, ilman että mitään erikoista oli tapahtunut, katsoin parhaaksi huomauttaa, ettei minulla ollut paljon aikaa, ja etten ollut vielä ehtinyt syödä illallistakaan, joten olisi aika ryhtyä jo työhön.
"Huomautukseni tuntui hiukan kummastuttavan häntä ja hän sanoikin.
"'Todellakin. Ettekö ole vielä syönyt illallista? Sepä ikävää. Jos olisitte huomauttanut siitä minulle aikaisemmin, olisimme voineet pistäytyä johonkin ravintolaan illastamaan.'
"'Kuinka kauan luulette korjauksen kestävän?' kysyin kärsimättömänä.
"'Oh, tuskin tuntia, puoltatoista kauempaa', vastasi hän.
"Sitten työnsi hän syrjään erään oviverhon, ja avasi oven viereiseen huoneeseen.
"Samassa kuulin heikkoa moottorin surinaa. Koska huoneessa oli aivan hiljaista, kuulin sen sangen hyvin ja kiinnitin huomioni sen omituiseen sointuun.