"Kun kloroformiin kastettu liina painettiin suutani vasten, tunsin menettäväni tajuntani. Koetin kyllä kaikin voimin nousta ylös, mutta minut painettiin väkivallalla takaisin tuolilleni. Kloroformikin alkoi jo vaikuttaa ja vähitellen kävivät ponnistukseni heikommiksi ja heikommiksi, käteni herpautuivat ja sitten menetin tajuntani täydelleen. Mutta ennenkuin pyörryin, näin vilahduksen miehen kasvoista, kasvoista, joita tummine, kylmine silmineen en ole koskaan unohtava."
"Mies ei ollut siis sama, joka toi teidät huoneeseen?"
"Ei, hänellähän oli kokoparta."
"Oletteko siis aivan varma siitä, että huoneeseen oli tullut joku kolmas henkilö?"
"En voi muutenkaan tapahtumaa selittää. Lyönti…"
"Niin lyönti" mutisi salapoliisi. "Mutta meidän täytyy ottaa huomioon myöskin se seikka, että purjehduspukuinen herra oli mennyt viereiseen huoneeseen jo ennenkuin saitte iskun."
"Aivan oikein, ja se, joka antoi minulle iskun, tuli eteiseen johtavan oven kautta."
"Kuinka kauan aikaa kului siitä hetkestä, jolloin purjehduspukuinen mies meni viereiseen huoneeseen, siihen, jolloin saitte iskun?"
"Aikaa!" sanoi mies, "voidaan puhua sekunneista, mutta ei ajasta."
"No niin, sekunnitkin ovat aikaa. Siis kuinka monta sekunttia suunnilleen? Kenties minuutin verran?"