"Silloin pääsee hän kyllä vapaaksi", mutisi parooni.
"Ei", vastasi Krag, "minä vastaan kyllä siitä, että hän saa ansaitsemansa rangaistuksen."
"Mutta hänen rikoksensahan kohdistui minuun ja minä en aio asettaa häntä syytteeseen."
"Ettekö?" kysyi Krag.
"En, sillä edellytyksellä, ettei Bomanille ole tehty mitään väkivaltaa."
"Mutta sehän on mahdotonta, herra parooni!"
"Varjele taivas! Täytyisikö minun esiintyä todistajana? Luuletteko minulla olevan kylliksi aikaa olla täällä niin kauan kuin oikeusjuttu kestää ja antaa selvittelyjäni ja syytöksiäni ja Herra tiesi mitä! Aion matkustaa Norjasta kolmen päivän perästä. Jos asiasta nousee oikeusjuttu, lausutaan nimeni aina tämän skandaalin yhteydessä. Sanomalehdet pistävät nokkansa yksityiselämääni ja — arvaan kyllä, kuinka käy. Pilalehdissä kuvataan minut luonnollisesti haraksi, jota kaksi maantierosvoa hinaa nuorassa perässään. — Ei, kiitos, siihen minulla ei ole minkäänlaista halua. Sitäpaitsi — meillehän ei ole kenellekään koitunut tästä mitään vahinkoa! Päinvastoin olemme saaneet kokea mielenkiintoisen seikkailun. Ja minä olen saanut varoituksen käyttäytyä varovaisemmin vastaisuudessa. Mitä muuta? Ei mitään! Antaa niiden lurjusten livistää!"
"Mahdotonta! Asia joutuu oikeuteen. Poliisi on jo tehnyt tehtävänsä."
Laiva oli saapunut Bygdön merikylpylän rantaan.
Busch oli tarkkaavaisesti kuunnellut keskustelun loppua.