Äkkiä sanoi hän:
"Hänen ylhäisyytensä on oikeassa. Tästä nousee hirveä skandaali. Ja luultavasti tulee se maksamaan yhden ihmisen hengen."
"Ihmishengen", huudahtivat salapoliisi ja parooni yht'aikaa, "mitä tarkoitatte?"
Thomas Busch hymyili.
"Oletteko unohtaneet rakkaan ystävämme Karl Adolf Bomanin?" kysyi hän.
"Emme", vastasi Krag, — "päinvastoin. Hänet vapautetaan aivan pian."
"Te erehdytte", vastasi Busch. "Paitsi minua, ei maailmassa ole ketään, joka kykenisi vapauttamaan hänet. Luonnollisesti löydetään hänet kyllä joskus, mutta pelkään, että hän on silloin jo kuollut. Hän on nimittäin saanut niin voimakkaan annoksen nukutusainetta, että hänet täytyisi herättää jo."
"Te olette perkele", sähisi Krag, "mutta älkää iloitko voitostanne liian aikaisin."
"Miksi en iloitsisi, jos rohkenen kysyä?"
"Sentähden, että poliisin parhaat vainokoirat ovat liikkeellä etsimässä
Bomania."