Salapoliisipäällikkö katsoi hymyillen Kragia.
"Rakas Krag", sanoi hän katseessaan veitikkamainen ilme, johon kuitenkin sekoittui hiukan levottomuuttakin, "pelkäänpä, että teidän olisi paras ottaa hiukan virkavapautta. Busch on kummitellut mielessänne niin kauan, että… mutta mikä teille nyt yht'äkkiä…?"
Krag oli tullut kuolonkalpeaksi ja vaipunut eräälle tuolille. Hänen mieleensä oli äkkiä tullut hirveä epäilys, ja hän tunsi, kuinka kylmä hiki suurina pisaroina kihosi hänen otsalleen.
"Mitä on tapahtunut?" kysyi salapoliisipäällikkö pahaa aavistaen, "koettakaa rauhoittua."
Näytti siltä kuin olisivat salapoliisipäällikön sanat saaneet Kragin mielenmaltin ja sen tavattoman tahdonvoiman, jonka hän omasi, jälleen palautumaan.
Hän hypähti äkkiä pystyyn ja hänen nyrkkinsä puristuivat suonenvedontapaisesti.
"Rauhoittua", sanoi hän värisevin äänin, "rauhoittua, vaikka joka hermo vielä värisee kamppailun jännityksestä. Luulette minua varmaankin hermoheikkoiseksi nahjukseksi, mutta kuulkaapa, kuinka asian laita on: Thomas Busch on jälleen liukunut käsistämme, ja pelkäänpä, että hänen rikostensa lukumäärä on vielä lisääntynyt yhdellä."
Hän kertoi lyhyesti salapoliisipäällikölle asiain kulun, ja nyt oli tämän vuoro raivostua. Hän juoksi suoraan puhelimeen aikoen tiedustella asiasta, kun puhelin samassa kilauttikin merkkisoiton. Hän tarttui puhelintorveen.
Karkea miehenääni ilmoitti puhuttavan ajuriasemalta. Mies kertoi, että muutamat ajurit olivat huomanneet erään isännättömän ajurihevosen kuljeskelevan pitkin katua vetäen perässään katuloassa irtonaisia ohjaksia. Miehet olivat pysäyttäneet hevosen, ja avattuaan vaununoven kohtasi heidät kummallinen näky. Vaunuissa makasi kaksi tajutonta miestä. Toinen oli puettu poliisin virkapukuun ja toinenkin oli ilmeisesti poliisi, vaikka hänellä ei ollutkaan yllään poliisin takkia eikä kypärää. Virkapukuisella poliisilla oli ollut ranteissaan käsiraudat, joista hänet kuitenkin oli kohta vapautettu. Miehet oli viety erääseen kahvilaan, jossa he olivat pian tulleet tajuihinsa jälleen. He olivat jo tulossa poliisiasemalle jättämään raporttia tapauksesta.
Salapoliisi heitti kuulotorven paikalleen ja kääntyi Asbjörn Kragin puoleen, joka oli tarkkaavaisesti kuunnellut keskustelua.