— En, vastasi Krag vakuuttavasti, — te voitte olla aivan varma siitä, etten minä tule jättämään teitä rauhaan. Tunnen teidät ennestään ja olen lujasti päättänyt olla varuillani.
Kreivin kasvot loistivat pelkkää mielihyvää, kun hän hetken kuluttua sanoi:
— Ikävä kyllä minulla on kovin vähän aikaa tällä kertaa. Se seikka, että te sekaantuisitte asioihini ei estäisi minua täyttämästä suunnitelmiani, se ainoastaan viivyttäisi lähtöäni. Sen vuoksi neuvoisin mitä vakavammin teitä tekemään pienen virkistysmatkan, joka pidättäisi teidät viikon päivät pois kaupungista.
— Ei, tulen pysymään kaupungissa ja vastapalvelukseksi huolenpidostanne annan teille sen neuvon, ettette unohtaisi minun olevan täällä.
— Otan kaikki kohdat laskelmissani huomioon, mutta tahdon ainoastaan varoittaa teitä käymästä estämään suunnitelmiani. Muistakaa, että olen sellainen elämän karaisema, joka on täynnä vaaroja, jotka minä olen tottunut voittamaan. Enkä minä perusta mistään. Sekaantumisenne asioihini tällä kertaa saattaa käydä teille hyvin vaaralliseksi. Viime kerralla pelastuitte aivan sattumalta hengissä.
Asbjörn Krag kohotti olkapäitään vastaamatta mitään. Amerikkalaisen katse kävi kylmäksi ja tiukaksi.
— Se saattaa maksaa teille henkenne, sanoi hän uhkaavasti.
Salapoliisi hymyili ivallisesti.
— Luuletteko tosiaankin voivanne pelottaa minua, sanoi hän. — Teidän pitäisi tietää, että minä olen tottunut vaaroihin ja jännittäviin seikkoihin. Ja voitte olla varma siitä, että moni ennen teitä on uhannut henkeäni. Kuten vastikään sanoitte, minä olen tullut vanhaksi, eikä kukaan ole voinut sitä estää. Ja voitte olla vakuutettu, ettei minun murhaamiseni käy niin helposti kuin konstaapeli Graaffin, jonka te kerran otitte hengiltä. En ole käynyt vuosien mukana heikommaksi, enkä vaarattomammaksi, enkä epäile hetkeäkään, etten vielä kerran voisi teitä voittaa.
Salapoliisi nousi lähteäkseen. Kreivi seurasi häntä ja aukaisi oven.