— Te olette etevä heittiö, parahin kreivi, mutta lakiasioihin te ette ole perehtynyt.
Nyt ei Nelson vuorostaan ymmärtänyt.
— Kuinka niin? Mitä te sillä tarkoitatte, etten ole lakiasioihin perehtynyt?
— Tahdon teille selittää. Siitähän on jo kulunut viisitoista vuotta, kun olitte viimeksi täällä ja ne lainrikkomukset, joihin teitte itsenne syypääksi, ovat jo kuoletetut tai kauan sitten unohdetut ja etsivissä osastossa olen ottanut selvää siitä, ettei teistä myöskään ulkomailta ole ilmoitusta tehty.
Ivallinen piirre katosi Nelsonin kasvoilta, mutta hän hymyili sitä leveämmin.
— Vai niin, vai sillä tavalla. Teillä ei ole siis mitään syytä vangita minua.
— Kyllä on.
— Kuinka niin? kysyi Nelson hieman hämmästyneenä.
— Onpa eräs syy varmasti, jonka nojalla voisin riistää teiltä vapauden, sanoi Krag. — Uskon aivan varmasti, että te tulette tekemään jonkun konnantyön, mutta ikävä kyllä ei ole tällä kertaa mitään perusteita pidätykseen.
— Ja te siis valittaen toteatte, että teidän täytyy jättää minut rauhaan.