Tultuaan Kirkkokadulle, missä laivanvarustajalla oli konttorinsa, eräässä sen kadun suurimmista liiketaloista, pysähtyi hän toiselle puolelle katua ja alkoi tutkia lähemmin taloa.
Se oli suuri rakennus, paljon korkeampi viereisiään ja hän huomasi heti, että naapuritalojen katoilta oli mahdottomuus päästä tähän taloon ilman tikkaita. Laivanvarustajan konttorin ikkunoiden läheisyydessä ei ollut minkäänlaisia vesirännejä. Varkaan tai varkaiden oli siis kaikesta päättäen täytynyt mennä sisään portista.
Salapoliisi meni yli kadun portille. Krag tarkasteli hetkisen ulkosuojuksia tullen siihen tulokseen, ettei taloon voinut päästä portin ollessa suljettuna. Eikä hän huomannut jälkeäkään siitä, että portti olisi väkivaltaisesti murrettu auki. Sen, joka oli murtautunut sisään oli täytynyt tehdä varkauden ennen porttien sulkemista illalla tai sitten tulla taloon ennen sitä ja piilotella siellä siksi kunnes portit aamulla jälleen avattiin, tai sitten oli hänellä täytynyt olla erinomainen tiirikka tai oikea avain.
Noustessaan portaita, huomasi hän seinässä noin parin metrin korkeudella maasta aivan vastasyntyneitä naarmuja. Nämä naarmut, jotka olivat toisen ja kolmannen kerroksen välikössä, olivat varmasti syntyneet siten, että joku kova esine oli sattunut seinään. Alempana oli portaalla seinärappauksen jätteitä, jotka eivät saattaneet olla seitsemää, kahdeksaa tuntia vanhempia.
Asbjörn Krag pysähtyi Skogselnin oven ulkopuolella. Täälläkään ei näkynyt jälkeäkään siitä, että varas olisi murtautunut sisään. Ovessa oli patenttilukko ja sitä paitsi tavallinen, jotka oli täytynyt avata avaimilla. Ei pieninkään jälki osoittanut, että lukkoja olisi käsitelty kovakouraisesti.
Salapoliisi aukaisi oven ja tuli suureen, valoisaan konttoriin, jossa istui 3 naista ja 2 herraa kirjoittamassa pöytiensä ääressä. Eräs naisista tuli Kragia vastaan.
Ilmoittettuaan hänelle asiansa, osoitettiin hänet huoneeseen, jossa istui muuan herrasmies, joka näytti olevan hyvin hermostunut sekä kalpea. Hän on varmaan konttoripäällikkö, ajatteli Krag, ja hän varmasti tietää varkaudesta. Sieltä johdettiin hänet Skogselnin huoneeseen, jossa tämä hermostuneena ja kiihtyneenä kulki edestakaisin.
Nähdessään Kragin huudahti hän:
— Vihdoinkin! Erinomaista, että tulitte. Olen odottanut Teitä kärsimättömänä!
Asbjörn Krag katsahti ympärilleen. Huoneessa oli kaksi ovea, toinen kassaholviin, toinen oli se, josta hän oli tullut sisään. Sen lisäksi oli huoneessa kolme ikkunaa, jotka kaikki olivat pihalle päin. Ikkunat olivat suljetut, mutta kassaholvin ovi oli raollaan.