Salapoliisi oli odottanut näkevänsä kaikki ylösalaisin käännettynä, pöytälaatikot auki revittyinä, tuolit kumollaan ja lattian täynnä papereita. Mutta täällä olikin kaikki mitä parhaimmassa järjestyksessä.
— Täällä ei tosiaankaan näytä siltä, kuin täällä olisi tapahtunut varkaus. Tässäkö kunnossa kaikki oli tultuanne tänne aamulla?
— Niin, minä en ole koskenut mihinkään. Tulin juuri äsken, eikä täällä ole ollut kukaan ennen minua.
— Oliko tosiaankin täällä näin? Olivatko ikkunatkin myös kiinni? kysyi salapoliisi.
— Kyllä, ja toisekseen on kerrassaan mahdotonta sitä tietä päästä sisään. Ikkunan lähellä ei ole palotikkaita eikä vesiränniä.
— Kuka aukaisi konttorin tänä aamuna?
— Konttoripäällikköni, herra Wittfooth.
— Oletteko puhunut hänelle varkaudesta?
— Kyllä, olen puhunut hänelle siitä, mutta kukaan muu henkilökunnastani ei tiedä varkaudesta. Soitin heti paikalla Teille.
Asbjörn Krag pyysi saada puhutella herra Wittfoothia ja teki muutamia kysymyksiä hänelle. Hän sai tietää, ettei Wittfooth ollut huomannut mitään epäilyttävää konttoriin tullessaan. Ovet olivat olleet lukittuina ja auenneet yhtä helposti kuin tavallisesti ja konttorissa oli kaikki ollut täysin samassa kunnossa kuin kaikkina muinakin aamuina.