Krag pyysi saada avaimet ja hän koetti niitä lukkoihin. Avaimet toimivat erinomaisesti. Lukoissa ei ollut mitään vikaa.
Salapoliisi antoi avaimet takaisin, ja pyysi laivanvarustajan näyttämään hänelle holvia. Se oli pieni, seinään muurattu huone. Se oli melkein täynnä konttorikirjoja ja papereita, yhdessä nurkassa oli ollut teräslipas. Krag tutki tämän huoneen myös mitä huolellisimmin, mutta jälkeäkään ei löytynyt.
— Epäilettekö varkauteen ketään henkilökunnastanne? Varkauden suoritus osoittaa selvästi, että rikollisen on täytynyt hyvin tuntea huoneistot.
Laivanvarustaja pudisti päätään.
— En, en tosiaankaan tiedä mitä uskoisin, vastasi hän.
— Oliko lipas niin raskas, ettei yksi mies olisi voinut sitä kantaa?
— Ei, se oli hyvin pieni lipas. Se saattoi painaa korkeintaan 20 kg.
Kulta teki sen niin raskaaksi.
— Kulta? Krag katsoi kysyvästi laivanvarustajaan.
— Niin, enkö ole kertonut mitä lippaassa oli. Suokaa anteeksi hajamielisyyteni, mutta minä olen tosiaankin hyvin hermostunut.
Krag katseli miestä, joka oli jälleen alkanut kävellä edestakaisin, huomasi miten järkytetty hän oli. Hänen kasvonsa olivat liidunvalkeat ja käsi, missä hän piteli suurta, tummaa sytyttämätöntä sikaria, vapisi huomattavasti.