Tutkiessaan käsialaa tuli Krag seuraavaan tulokseen: kynän käyttäjän täytyi olla noin 30 vuotias, itsetietoinen ja rohkealuonteinen mies ja kaikesta päättäen liikemies, joka oli kirjoittanut hyvin paljon. Salapoliisin huomio kiintyi erikoisesti siihen, että kaikki sanat olivat nopeasti kirjoitetut, eikä mihinkään kirjaimeen oltu kiinnitetty huomiota. Krag oli samalla kertaa täysin selvillä asiasta. Hän tiesi, kuka tuo mies oli, jolla oli niin kummallinen nimi, eikä hänellä tämän jälkeen ollut hotellissa muuta tehtävää.
Hän sai vielä tietää palvelustytöltä, että miehen luona oli käynyt edellisenä iltana eräs ystävä, joka oli tullut viimeisellä junalla, ja että molemmat olivat lähteneet aikaiseen seuraavana aamuna keritäkseen hyvissä ajoin ensimmäiseen junaan.
Krag lähti ja oli 3 tuntia myöhemmin takaisin kaupungissa. Kello oli vähän yli 6 ja hän lähti heti etsimään Oscar Skogselnia.
Nuori mies ei ollut hotellissa eikä hänen isällään ollut aavistustakaan, missä hän oli. Kragilla ei ollut aikaa vastata vanhan miehen erilaisiin kysymyksiin, vaan hän ryhtyi heti soittamaan eri ravintoloihin ympäri kaupunkia. Häntä ei tavattu kuitenkaan mistään. Hän oli juuri poistunut Teatterikahvilasta.
Hän soitti Grand Hotellin eteisessä olevasta puhelinkopista. Hänen astuessaan ulos sieltä, tuli laivanvarustajan poika sisään:
Krag astui heti hänen luokseen ja sanoi:
— Tahtoisin hyvin mielelläni kysyä Teiltä parista asiasta, onko Teillä aikaa?
Nuori mies katsahti häneen vähän hämmentyneenä.
— Kyllä, olkaa hyvä. Menkäämme kahvilaan.
Riisuessaan päällystakkiaan eteisessä, sanoi Krag: