— Sen kyllä arvasinkin. Tunsin olevani epäilyksen alainen.
— Niin, monet seikat viittasivat siihen, että Te olisitte varas. Sen vuoksi otin selville, missä Te asutte. Eräs hotellin vahtimestareista oli nähnyt Teidän nousevan junaan, joka meni Mosseen, eilen illalla. Matkustin sinne ja sain tietää, että mies, jolla oli niin omituinen nimi, oli asunut Arnesenin hotellissa viikon ajan ja siitähän oli myös kulunut viikon päivät, kun isänne valtuutettu Georg Smith ilmoituksen mukaan matkusti Amerikkaan mukanaan 250,000 mk.
Nuori laivanvarustajan poika hymyili vastatessaan:
— Kyllä tosiaankin, hupainen nimi. Mutta palatkaamme kysymykseenne,
Georg Smithillä oli koko summa mukanaan, kun hän matkusti tänä aamuna.
Salapoliisi tarkasteli nuoren miehen kasvoja suurimmalla kiintymyksellä, äkkiä kysyi hän:
— Mitä suhteita Teillä on Nelsonin kanssa?
Laivanvarustajan poika ei näyttänyt erikoisesti hämmästyvän Kragin kysymyksestä. Päättäen hänen ilmeestään ei Nelsonin mainitseminen näyttänyt häntä paljon liikuttaneen, ja hän vastasi hyvin välinpitämättömästi:
— Ah, amerikkalainen! Hän on vaan muuan ystävä, jonka tapasin kerran meren toisella puolella. Hän oli hotelli Astorian oppaiden ja tulkkien päällikkö.
Asbjörn Krag oli nyt täysin selvillä siitä, ettei nuori mies tietänyt mitään kreivin rikollisista toimista. Muutoin olisi hän sen huomannut miehen kasvoista. Mitkään ajatukset ja tunteet eivät voineet välttää vanhan salapoliisin terävää katsetta. Kun Krag ei sanonut mitään, jatkoi laivanvarustajan poika:
— Muutoin täytyy minun kiittää häntä loistavasta kaupasta, jonka olen tehnyt isäni rahoilla!