Krag tuli huvitetuksi.
— Kuinka sitten? kysyi hän.
— Niin, hän kehotti minua lainaamaan nuo 250,000 markkaa ja ostamaan
I.A.B.-yhtiön osakkeita.
— Kuinka kauan siitä on? kysyi hän.
— Tiistaina, 8 päivää sitten. Ostin osakkeet keskiviikkona.
Nyt alkoi vähitellen juoni selvitä. Pian ymmärsi Krag koko asian. Hän oli itse ollut huvitettu I.A.B:n liikeasioista, ja hän muisti keskustelleensa viime keskiviikkona johtajan kanssa, joka oli hänen ystävänsä, ja tämä oli uskonut hänelle, että yhtiö seuraavana päivänä aikoi julkaista tiedonannon, että erästä sen laivoista "Fridaa", joka ei ollut vakuutettu, täytyi pitää kadonneena miehistöineen päivineen, koska siitä ei ollut kuulunut mitään kolmeen viikkoon. Se oli tuottanut 1/4 miljoonan vahingon. Mutta sitten olikin 'Frida' keskiviikko-iltankeskiviikko-iltana tullut Bergeniin. Laivan kone oli vioittunut sekä langaton lennätin joutunut epäkuntoon. Frida oli ajelehtinut pitkin Atlantia 6 päivää, kunnes vihdoinkin onnistuttiin korjaamaan kone, ja laiva pääsi omin voimin Bergeniin.
Krag oli varma siitä, että kreivi tiesi siitä, että laivaa pidettiin kadonneena. Hän tiesi varmasti osakkeiden laskevan huimaavasti ja kehotti laivanvarustajan poikaa ostamaan osakkeita 135 kurssiin. Päästäkseen lopulliseen varmuuteen, kysyi hän:
— Oletteko aivan varma siitä, että se oli Nelson, ettekä Te, joka keksi ostaa juuri I.A.B:n osakkeita?
— Kyllä, ehdottomasti. Tuo yhtiö ei ollut tullut minun mieleenikään. Olin aikonut ostaa muita papereita, mutta Nelson vakuuttamalla vakuutti, että I.A.B:n olivat ehdottomasti parhaimmat, ja niin hän sai minut sijoittamaan kaikki rahani siihen yhtiöön. Ja hän oli oikeassa, sillä kun minä ne möin, niin ne olivat silloin jo 160, siis samassa kuin 2 viikkoa sitten. Ja nyt ne ovat 173.
— Eikö Teillä ollut aavistustakaan huhuista, jotka vaikuttivat sen, että osakkeet laskivat 160:stä 135 markkaan?