— Ei.
Asbjörn Krag nyökkäsi. Tämä oli riittävä todistus siitä, että amerikkalainen oli laskenut käyvän niin, että nuori mies häviäisi isänsä rahat. Nyt oli saatava vain selvää siitä, miksi kreivi olisi niin halunnut ja mistä johtui, että hän niin suuresti oli huvitettu nuoren ystävänsä liikeasioista. Salapoliisi istui ja mietti.
Ensiksi oli kreivi neuvonut Oscar Skogselnia lainaamaan ne rahat, jotka piti lähetettämän Amerikkaan. Toisekseen oli hän tehnyt kaikkensa, jotta ystävänsä menettäisi nämä rahat keinottelussa. Näin myöhästyi tärkeä lähetys Amerikkaan ja hän uskoi tietysti, etteivät rahat pojan häviön kautta matkalle koskaan joutuisikaan.
Krag tuli siis siihen tulokseen, että kreivi oli tehnyt kaikkensa, jotta amerikkalaisen laivaveistämön sopimuksessa olevat määräykset jäisivät täyttämättä. Salapoliisi muisti laivanvarustajan arvelleen amerikkalaisen liikkeen varmasti käyttävän pienimpiäkin syitä hyväkseen vapautuakseen täyttämästä tilausta. Krag tuli myös siihen päätökseen, että sama amerikkalainen laivanveistämö oli palkannut kreivin saattamaan mikäli mahdollista vaikeuksia laivanvarustajalle.
Päästyään mietteissään tähän saakka, johtui salapoliisin mieleen varkaus, ja hän huudahti nuoren miehen kummastukseksi:
— Piru vieköön! Sopimukset! Olinpa tyhmä, kun en tuota ennemmin tullut ajatelleeksi.
10. Automatka.
Asbjörn Krag nyökkäsi ja mutisi itsekseen:
— Tietysti sopimuskirjat.
— Mitä sopimuskirjoja Te tarkoitatte, herra Krag?