— Siellä te olette ennenkin ollut, vieläpä minun nukkuessanikin, sanoi Krag hymyillen. — Mutta sittenkään ei minua haluta tavata teitä siellä. Ehkäpä teidän luonanne. Missä te asutte?
— Tässä hotellissa, huoneessa numero 310. Mutta mihin aikaan? Sopiiko kello 7?
— Mikä teidän nimenne nyt on?
Mies hymyili.
— Nimeni on Nelson kuten viime kerrallakin. Te tulette siis?
— Kyllä, tulen kello 7, sanoi Krag, nyökkäsi ystävällisesti etevälle roistolle ja meni noutamaan päällystakkiaan.
2. Tuleva tehtävä.
Asbjörn Krag ajoi autolla kotiin. Matkalla mietti hän päänsä ympäri, mikä oikeastaan mahtoi olla syynä siihen, että roisto tahtoi välttämättä saada tavata häntä.
Suurena mahdollisuutena piti hän sitä, että kohtaus oli tarkoitettu hänen saattamisekseen satimeen ja vaarattomaksi joksikin aikaa, pitää häntä vangittuna voidakseen itse esteettä järjestellä asioitaan. Tai ehkäpä tuosta lurjuksesta olikin tullut oikea mies tai ehkei hänellä juuri tällä kertaa ainakaan ollut mitään tekeillä eikä tahtonut näin ollen tulla epäillyksi vanhojen syntiensä vuoksi. Krag ei oikein tiennyt, mitä pitäisi uskoa.
Kun salapoliisi oli saanut päällystakkinsa naulakkoon, ilmoitti hänen emännöitsijänsä, että eräs herrasmies odotti vastaanottohuoneessa.