Pikajuna oli seisonut asemalla ainoastaan kaksi minuuttia yli tavallisen lähtöajan, kun auto pysähtyi äkkiä ja Krag hyppäsi erääseen ensimmäisen luokan vaunuun.
Se keskustelu, mikä oli parin aseman välimatkan Kragilla ja kreivillä, oli kyllin riittävä saamaan Oslon kreivin luovuttamaan varastetut sopimuspaperit. Vastapalkkioksi sai hän luvan vapaasti poistua maasta. Mitä itse varkaustapahtumaan tulee, selvisi Kragille, että kreivi oli eräänä iltana ollut ystävänsä kanssa laivanvarustajan konttorissa ja siten perehtynyt huoneistoon. Iltaa ennen murtoa oli hän saanut ystävänsä unohtamaan avaimet huoneeseen n:o 310. Kun hän oli käyttänyt avaimia hyväkseen varastamiseen, oli hän vuokrannut huoneen Skandinaviassa ja siten saanut avaimet sopivasti jätettyä takaisin ystävänsä huoneeseen. Murron oli hän tehnyt kahden aikaan yöllä. Kaiken lisäksi sai salapoliisi takaisin myöskin varastetut 5,000 puntaa.
Asbjörn Krag olisi tietysti mielellään vanginnut valekreivin, mutta hän ei halunnut joutua tekemisiin mahtavan amerikkalaisen miljoonaliikkeen kanssa, sillä rettelöimiset olisivat saattaneet helposti johtaa ikäviin tuloksiin.
Loppu