"Mikä se syy oli?"
"Älähän hätäile! Tulen vielä siihenkin. Mutta eikö ollut mielestäsi merkillistä, että Åkerholm, jolle hänen kasvattipoikansa oli kovin vastenmielinen, kuitenkin piti häntä talossaan?"
"Sitä en ole tullut ajatelleeksi."
"Mutta se sinun olisi kuitenkin pitänyt tehdä. Åkerholm otti Bengtin kasvattipojakseen tämän ollessa noin 18 vuotias. Ei voi otaksua, että Bengt olisi silloin miellyttänyt häntä enemmän kuin nytkään. Mutta sittenkin hän teki sen. Bengtillä ei ollut vanhempia eikä hän myöskään ollut Åkerholmin sukulainen; sen vuoksi täytyy siinä olla joku muu syy. Kasvattipojaksi ottamisen oli täytynyt tapahtua joko velvollisuudentunnosta tai armeliaisuudesta. Se johtopäätös, että hän oli ottanut Bengtin luokseen velvollisuudentunnosta, tuntuu todenmukaisemmalta. Åkerholm oli rikas, ja ottamalla tämän nuoren miehen kasvatikseen tahtoi hän hyvittää jonkin sitä ennen tekemänsä vääryyden."
"Merkillistä", sanoi tohtori, "että sinun selittäessäsi asian tulee se aivan yksinkertaiseksi."
"Eilen illalla pääsin tästä täyteen varmuuteeni", jatkoi Krag. "Jos luemme Bengtin murhaajaksi, — olihan hän Jim Charterin liittolainen — niin olemme me olleet tekemisissä kolmen murhaajan kanssa."
"Kolmen murhaajan?"
"Niin: Bengtin, Jim Charterin ja Åkerholmin. Asia on nimittäin siten, että Åkerholm, oleskellessaan kullankaivajana Kaliforniassa, oli tullut pikaisuudessaan surmanneeksi Bengtin ja Jim Charterin isän, ja tätä tekoansa tahtoi vanhus sovittaa ottamalla Bengtin kasvattipojakseen. Veljekset eivät ole olleet tähän asti tietoisia vanhuksen rikoksesta. Vasta neljä kuukautta takaperin sai Bengt siitä vihiä. Ja silloin oli vanhus mennyttä miestä, sillä hän joutui tekemisiin kahden kurjan konnan kanssa.
"Saatuaan tietää vanhuksen salaisuuden lähetti Bengt heti kutsun veljelleen, joka silloin oleli eräässä pelipaikassa. Päästäkseen pikemmin käsiksi Åkerholmin omaisuuteen päättivät veljekset yhdessä riistää häneltä hengen. Heidän oli toimittava nopeasti, sillä avioliitto rouva Hjelmin kanssa oli jo päätetty asia. He keksivät pirullisen suunnitelman. — Kun Åkerholm sitten eräänä päivänä käveli puistossa, kohtasi hän aivan yhtäkkiä täydelleen Charter-vainajan näköisen olennon. Kaiketi muistat vielä, kuinka kalpea ja hämmästynyt hän oli kotiin palatessaan?"
"Kyllä muistan. Edelleen."