"Jim Charter on aivan isävainajansa näköinen", jatkoi salapoliisi "Samallainen tanakka vartalo, saman värinen parta. Sen vuoksi oli Jim kerskunut rouva Hjelmille, että hänen ulkomuotonsa on suuremman rahasumman arvoinen. Hänen tarkoituksensa oli päivänselvä. Hän pukeutui kullankaivajan pukuun…"
"Varastopaikassaan vanhassa huvimajassa", keskeytti tohtori.
"Niin. Ja nyt sai vanhus nähdä sarjan kauhistuttavia näkyjä. Salongin suuressa peilissä huomasi hän erään neliön muotoisen reiän taakse asetetun kuvan. Otaksuin heti, että kuva oli joko murhatun tai jonkun hänen näköisensä. Oli siis luonnollista, että hän heti murskasi peilin. Meidän saapuessamme tänne oli Åkerholm juuri nähnyt kullankaivajan menevän puistopaviljonkiin, josta Bengt oli avustanut hänet jälkien salaamisen vuoksi kantamalla ulos. Samana iltana sai vainaja salaisen viittauksen lukea erään kirjan 248 sivulta sanat: 'Näettekö… Piru!' Kun Åkerholm sitten yhdentoista aikaan lähti rouva Hjelmin luo, kohtasi hän lehtokujassa kullankaivajan, ja se, mitä sen jälkeen seurasi, on jo sinulle tunnettu."
"Niin", sanoi tohtori, "tähän asti on kaikki selvää, mutta 'kolmen huoneen salaisuus' on minulle vieläkin hämärä."
Salapoliisi hymyili
"Täytyy siis selvittää sekin", sanoi hän. "Bengt oli myöskin ihmetellyt vainajan kummallista tapaa sulkeutua kolmeen huoneeseensa, ja viimein päätti hän ottaa selvän siitä. Hän meni vanhuksen makuuhuoneen yläpuolelle olevaan tyhjään huoneeseen, jossa hän irroitti lattialankun ja voi siten raon kautta nähdä ja kuulla kaikki, mitä alakerrassa tapahtui. Niin sai hän selvän salaisuudesta. Sinä vaikenet. Et siis vieläkään käsitä? Ymmärtänet, että rikos, jonka Åkerholm oli Amerikassa tehnyt, pyöri lakkaamatta hänen mielessään. Nukkuessaankaan hän ei voinut vapautua siitä. Meille rikosasioihin perehtyneille on tunnettua, että moni rikollinen on ilmaissut itsensä nukkuessaan aivan samoin kuin Åkerholmkin teki. Ennen Kvambergiin tuloani tiesin minä, että Åkerholm puhui unissaan."
Tohtori kavahti seisaalleen.
"Minussa taitaa olla koko joukon aasin vikaa", sanoi hän leikillisesti.
Asbjörn Krag nauroi sydämellisesti.
"No niin", sanoi hän. "Kaikki pulmat ovat nyt selvityt. Tämä päivä olikin erikoisen jännittävä ja mielenkiintoinen. Se oli samalla kertomus rehellisestä miehestä, joka tahtoi sovittaa rikoksensa, mutta jonka kostajan käsi äkkiä ja odottamatta saavutti."