I
LÄÄKÄRIN KERTOMUS
Muuanna talvi iltana noin kolme vuotta sitten istui Asbjörn Krag kamiinan vieressä työhuoneessaan selaillen paksua asiapaperikääröä, jonka eräs salapoliisin apua tarvitseva oli hänelle hiljattain jättänyt. Voimakkaasti valaiseva lamppu seisoi työpöydällä, jolle oli asetettu erilaatuisia asiakirjoja, muutamia kellastuneita kirjeitä, tilejä ja erikoinen osasto sähkösanomia. Yht'äkkiä kuuli salapoliisi ovikellon soivan.
Hän työnsi asiapaperin syrjään.
Salapoliisi huomasi heti tulijan avunhakijaksi. Hän nousi sukkelasti, kiersi lampun liekin alemmaksi ja sammutti sen. Sitten painoi hän sähkönappulaa, ja samassa leimahti viheriällä varjostettu voimakas sähkövalo oven kohdalla. Ovi avautui ja muuan herra astui sisään.
Tulija, keski-ikäinen, verevä ja lihavahko herrasmies kultasankaisine silmälasineen, pysähtyi epäröivänä ja voimakkaan valon häikäisemänä kynnykselle huomaamatta ollenkaan Asbjörn Kragia, joka oli jäänyt valokehän ulkopuolelle.
Krag lähestyi hymyillen ja tervehti tulijaa voimakkaalla kädenlyönnillä.
"Sulje ovi, hyvä ystävä, pakkanen on kintereilläsi!"
Herra sulki kiireesti oven.
"En huomannut sinua heti tuon kirotun sähkölampun vuoksi", sanoi hän.