Krag hymyili.
"Minulla on tapana tutkia vieraitani kohdatessani heidät ensi kerran", sanoi hän, "Viisi vuotta sitten jouduin itse erään valepartaisen miehen tarkastettavaksi ja sen jälkeen olen pitänyt huolen siitä, että valoa on riittävästi saatavilla. Mutta istuhan tarinoimaan. On sangen hauskaa tavata sinua. Viime tapaamistamme onkin jo vierähtänyt pitkä aika."
Herra työnnettiin nojatuoliin ja Asbjörn Krag asettui hänen viereensä. Salapoliisi otti asiapaperit, joita hän oli tutkinut, ja heitti ne välinpitämättömästi luotaan.
"Joutavaa roskaa", murahti hän, "nuo iankaikkiset huijaukset, joita minun täytyy selvitellä paremman työn puutteessa. Heitämme ne sikseen. — Haluatko havannasikarin, parasta lajia, joita tässä kaupungissa on saatavana?"
Vieras sytytti sikaarin.
"Sinä siis tunsit minut heti?" sanoi hän, "sitä en olisi odottanut."
"Minäkö en tuntisi koulutoveriani, Karl Raschia?" Vastasi Krag. "Tosiaankin on kulunut aikoja siitä, kun viimeksi olimme yhdessä. Mutta kuten tiedät, ei minulla ole paljoakaan vapaata aikaa näitten poliisihommieni vuoksi. Ja sinusta on tullut lääkäri?"
"Niinhän tuota on tullut. Ja työpaikakseni olen saanut Smaalenenen seudun."
Tohtori katsahti asiapaperiröykkiötä ja kysyi huvitettuna, mutta epävarmasti:
"Onko sinulla näissä paljonkin työtä?"