"Isä hyvä", sanoi Bengt, "luulen että meidän on nyt viisainta mennä nukkumaan." Bengt koetti olla rauhallinen, mutta se ei oikein ottanut onnistuakseen. Lähtiessään paukautti hän oven niin lujasti kiinni, että seinät tärisivät. Pian sen jälkeen lähti vanhuskin levolle. Hänen mentyään huomautti tohtori:
"Nyt meni hän niihin kolmeen huoneeseensa, joihin kukaan ei saa häntä seurata. Mitä arvelet?"
"Luultavasti hän nukahtaa pian. — Tämä on salaperäinen talo ihmeellisine asukkaineen."
Palvelija osoitti herroille vierashuoneen kolmannessa kerroksessa. Tohtori heittäytyi heti väsyneenä vuoteelle, mutta salapoliisi oli valpas ja jännittynyt.
"Sinä kaiketi tunnet talon?" kysyi hän. "Voiko täältä nähdä vanhuksen huoneisiin?"
Tohtori nousi ja meni ikkunan luo.
"Kas tuolla", sanoi hän, "näetkö viimeisiä ikkunoita kylkirakennuksen toisessa kerroksessa? Siinä ovat ne kolme huonetta."
Viimeisestä akkunasta loisti valo, mutta äkkiä se sammui.
"Vanhus meni levolle", sanoi Krag. Kääntyen lääkäriin päin jatkoi hän:
"On muuan asia, jonka sinun täytyy ennen nukkumaan menoasi toimittaa."