"Tulee tapahtumaan."
"Haet tuon koiran tänne." Krag osoitti ulos pimeyteen, jossa jotain tummaa näytti hiljakseen edestakaisin liikkuvan.
"Minkätähden?"
"Se on välttämätöntä."
Tohtori meni.
Muutaman minuutin kuluttua kuului pihalta heikkoa murinaa. Sen jälkeen oli kaikki hiljaista. Tunnin perästä palasi tohtori iloisesti tepasteleva koira mukanaan.
Krag odotti vielä puoli tuntia. Valot talon monissa ikkunoissa olivat sammuneet.
Salapoliisi pisti revolverin taskuunsa ja hiipi vuorostaan pimeyteen. Hän laskeutui alas monimutkaisia portaita, nosti oven saranoilta taitavasti kuin murtovaras ja tuli pihalle. Hän veti täysin siemauksin raikasta yöilmaa keuhkoihinsa. Korvia kirvelevä pakkanen paukkui vanhan talon nurkissa.
Krag siunasi pimeyttä ja hiipi seinän vierustaa pitkin, kunnes hän tuli kolmannen huoneen kohdalle. Salapoliisi sai selville, että ensimäinen kerros kylkirakennuksessa oli melkein varastohuoneena täynnä laatikoita ja tavarapakkoja. Yläpuolella olivat vanhuksen huoneet. Krag kuunteli muutaman minuutin ajan, mutta mitään epäilyttävää ei kuulunut.
Katolta johtava vesiränni oli asetettu rakennuksen nurkkaan. Krag koetti kiivetä sitä myöten ylös, mutta se ei onnistunut, ja hän luisui takaisin maahan. Hän yritti uudestaan ja onnistui kohoamaan toisen kerroksen kohdalle. Silloin kuuli hän kaukaista huutoa, joka kuulosti erikoisen oudolta. Salapoliisi tarttui lujemmin kiinni vesiränniin ja kuunteli edelleen. Huuto kuului toisen kerran. Krag odotti edelleen tarkkaavaisena. Taas kuului jostain kauempaa huuto ja nyt voi hän erottaa sanat: "Näetkö?… Piru!"