Huone oli tällä välin tullut savua täyteen. Mutta vanhus näytti erittäin hyvin viihtyvän kirpeässä ruudin hajussa. Hän asteli ylpeänä Asbjörn Kragin luo odottaen tunnustusta ampumataidostaan.
Mutta Krag istui aivan tyynenä ja välinpitämättömänä. Hän pyysi nähdä tarkemmin pistoolia. Vanhus ojensi sen hänelle.
Salapoliisi punnitsi sitä vaieten kädessään ja luki pistoolin perässä olevat kirjoitukset. Tämän jälkeen sanoi hän:
"Tämä on siis pistooli."
Vanhus oli kuin pistoksen saanut. Katsellen vihaisin silmin Kragia änkytti hän:
"Mitä… mitä tarkoitatte?"
Krag näytti entistäänkin välinpitämättömämmältä.
"En mitään erityistä", vastasi hän "Tämä on tarkka pistooli, tahdoin vain sanoa."
Vanha Åkerholm katseli läpitunkevasti Kragia. Omituinen, hämmästynyt ilme ryppyisillä kasvoillaan istuutui hän suureen nojatuoliinsa.
Pari palvelijaa avasi ovet ja akkunat ja lehyttelivät savun ulos huoneesta. Talon muut palvelijat olivat laukaukset kuultuaan hyökänneet säikähtyneinä huoneeseen. Asbjörn Krag huomasi heidän katseistaan, että he olivat luulleet tapahtuneen jonkin kamalan onnettomuuden. Bengt viittasi palvelijat poistumaan, mutta jo eteisessä alkoi kuulua supatusta laukauksista ja hullusta isännästä.