Vanhuksesta näki selvästi, että kysymys oli hänelle odottamaton ja että hänellä oli kiusallista vastata siihen.
"Aivan varma", vastasi hän.
Krag tuprutteli vähän aikaa sikaariaan ja kysyi taas: "Miten hän oli puettu?"
Vanhus vaikeni. Viimein sanoi hän hämmästyneenä:
"Siitä minä en saanut selvää. Ja luvallanne sanoen, keskustelu tästä asiasta on minulle vastenmielistä. Sitäpaitsi se ei ole tarpeellistakaan."
"Anteeksi, tiedänkin jo riittävästi."
Åkerholm siirtyi kirjoituspöydän luo. Äkkiä huudahti hän hämmästyneenä ja peitti käsillään kasvonsa, mutta koettaen salata liikkeensä hän nosti nopeasti päänsä pystyyn. Tohtori aikoi rientää vanhuksen luo, mutta Kragin silmäys pysäytti hänet. Bengt oli vähän aikaisemmin mennyt viereiseen huoneeseen. Vanhus puristi kouristuksen tapaisesti paperipalasta kädessään ja selaili hätäisesti jotain pöydällä olevaa kirjaa. Tohtori ei voinut nähdä vanhuksen kasvoja, mutta hänen vapisevat kätensä ilmaisivat ankaraa mielenliikutusta.
Puoliksi suljetuin silmin seurasi Asbjörn Krag vanhuksen jokaista liikettä. Viimein näytti hän löytävän etsimänsä kohdan, luki siitä ahmien muutaman rivin ja sulki sen jälkeen äkkiä kirjan viskaten sen pöydälle ja lähtien huoneesta. Tohtori lähti käsivarresta tukien, saattamaan vanhusta. Sitä ennen ehti hän kuitenkin huomata, että Krag sieppasi vanhuksen kirjan pöydältä ja pisti sen näppärästi kuin taskuvaras taskuunsa.
Kun tohtori vähän ajan kuluttua palasi takaisin, tapasi hän Bengtin ja
Asbjörn Kragin tyyneesti keskustelemassa.
"No, seurasitteko häntä perille saakka?" kysyt Krag.