"Kylmentynyt isäraukka, tällä tavalla siis tahdoit saada rauhan."
Äänekäs itku kuului ovelta. Palvelusväki suri poismennyttä isäntäänsä.
Samassa veti Asbjörn Krag peitteen vainajan kasvoilta. Bengt peräytyi ja asetti kädet kasvoilleen.
Vanhan Åkerholmin kasvoja oli kamala katsella. Ne olivat jäykistyneet ja niissä kuvastui pelokas ilme. Silmät tuijottivat aavemaisina ja suu oli pahasti vääntynyt. Mitä olikaan vanhus nähnyt ennen kuolemaansa?
"Peittäkää hänet!" pyysi kasvattipoika, "nuo kasvot ovat kauheat."
Asbjörn Krag veti kiireesti peitteen kuolleen yli.
"Kiellän ruumiiseen koskemasta", sanoi salapoliisi ankarasti, "sen täytyy ehdottomasti antaa olla liikuttamatta."
Kragin määräys ei näyttänyt olevan Bengtin mieleen, mutta kuitenkin sanoi hän palvelijoille:
"Tehkää niin kuin tohtori määrää!"
Kääntyen Kragiin jatkoi hän:
"Toivoakseni teette kaiken, mitä tässä asiassa on tehtävä."