Piharenki mietti vähän aikaa.
"Sitä minä en voi varmasti sanoa", vastasi hän, "mutta nyt tarkemmin muistellessani tuntuu siltä kuin edellinen laukaus olisi ollut jälkimäistä voimakkaampi. Edellinen ikäänkuin olisi kaikunut kauemmin ilmassa."
Tohtori keskeytti kuulustelun.
"Mitä ihmettä nämä kaksi laukausta merkitsevät?" kysyi hän, "sillä ruumiissahan on vain yksi kuulan reikä."
Bengt, joka kuulustelun aikana oli seisonut ikkunan ääressä kuutamoa katsellen, kääntyi tohtoriin päin ja sanoi:
"Onhan tunnettu asia, että itsemurhaajat usein ampuvat koelaukauksen ilmaan kootakseen siten rohkeutta tekoansa varten."
"Niin, siitä on lukuisia esimerkkejä", lausui Krag.
"Ja sitä paitsi", jatkoi Bengt, "voihan myöskin otaksua, että vainaja ensiksi tähtäsi päähänsä, mutta kuula osui harhaan."
"Luuletteko hänen ampuneen ohi?" kysyi Krag.
"Käsi on hyvinkin voinut sillä hetkellä vapista. Näin ollen" — Bengt otti vainajan pistoolin — "jos hän on laukaissut molemmat pistoolinpiiput, täytyy niitten olla tyhjät, niinkuin ne ovatkin."