"Minä olen myös huomannut sen", sanoi Krag, "ja juuri se seikka tekee tapauksen salaperäiseksi."
Tämän jälkeen jatkoi salapoliisi piharengin kuulustelua.
"Mitä tapahtui sitten?"
"Kuultuaan huutoni tuli Andresen juosten luokseni. Kerroin hänelle laukauksista ja sitten lähdimme yhdessä puistoon."
"Löysittekö ruumiin heti?" kysyi salapoliisi Andresenilta
"Ei", vastasi hän, "etsimme noin kymmenen minuutin ajan. Sitten huomasin minä puitten välissä, muutaman askeleen päässä tieltä, häämöttävän jotain tummaa. Kiirehdin sinne. Siellä makasi patruuna. Ravistelin häntä, mutta hän oli kuollut. Hän on ampunut itsensä, ajattelin minä, sillä minä huomasin hänen pitelevän pistoolia kädessään. Huusin heti piharengille ja parille muulle miehelle ja kannoin heidän kanssaan vainajan sisään. — Siinä kaikki, mitä minä tiedän."
Asbjörn Krag mietti vähän aikaa. Sitten hän kysyi:
"Kävikö kukaan tapaamassa vainajaa sen jälkeen, kun me olimme lähteneet kaupunkiin?"
"Minä lähdin silloin heti huoneeseeni", sanoi tohtori, "enkä nähnyt häntä enää sinä iltana; luulin vanhuksen myöskin menneen levolle."
"Marianne oli nähnyt hänet", sanoi Andresen.