Krag otti avaimet.
Tohtori ihmetteli itsekseen Kragin rauhallisuutta ja varmuutta. Nyt oli kuuluisa salapoliisi oikeassa elementissään. Hän oli hiukan kalpea, mutta muuten olivat hänen kasvonsa aivan ilmeettömät.
"Katsokaahan!" kuiskasi Bengt osoittaen kylkirakennusta, jonka akkunoista loisti valo.
"Aivan niinkuin hän olisi vieläkin siellä", sanoi tohtori.
"Lähtekäämme sinne", esitti Krag.
Vanhuksen ensimmäisen huoneen ovi oli lukossa. Krag etsi sopivaa avainta. Kukaan ei lausunut sanaakaan. Oli niin hiljaista, että tohtori voi hyvin kuulla sydämensä lyönnit.
Asbjörn Krag keskeytti hiljaisuuden. Katsellen terävästi Bengtiä sanoi hän:
"Luulen, että meille kummallekin on näitten huoneitten salaperäisyys jo etukäteen selvillä."
Lukko rasahti. Krag oli löytänyt oikean avaimen.