"KOLMEN HUONEEN SALAISUUS."
Herrat astuivat ensimmäiseen huoneeseen. Vainaja oli sisustanut sen oman makunsa mukaisesti. Joukko erilaatuisimpia aseita, enimmäkseen kiväärejä ja pistooleja, riippui seinillä. Mitään salaperäistä ei siellä voinut havaita.
Seuraava huone oli sisustettu samaan tapaan.
"Mutta täällähän ei olekaan mitään salaperäistä", sanoi tohtori.
"Ei minunkaan ymmärtääkseni", vastasi Bengt. "Ja vainajalla on kauan ollut kuuromykkä palvelija, joka öisin nukkui ensimmäisessä huoneessa."
"Kuuromykkä palvelija! Sepä omituista!" huudahti Krag.
"Niin, isä oli tullut tuntemaan hänet Amerikassa. Hän oli puoliksi indiaani ja hyvin uskollinen herralleen. Nyt hän on jo kuollut."
Krag avasi oven seuraavaan huoneeseen, joka oli upeasti koristeltu. Nurkassa, japanilaisten verhojen takana, oli vainajan sänky, jonka hän itse tapasi järjestää. Seinillä riippui tauluja ja valokuvia. Lattian peitti paksu, pehmeä matto.
Ihastuneina tarkastelivat herrat huoneessa olevia nähtävyyksiä.
"Ei täälläkään ole mitään salaperäistä", huomautti tohtori.