MUSIIKKIVALOKUVAAJA.
Rautatievaunun ikkunasta häämötti metsässä ammottava aukeama, joka merkitsee Ruotsin ja Norjan välistä rajaa. Se läheni enemmän ja enemmän ja kohta viuhui juna sen yli. Pari minuuttia myöhemmin pysähtyi se Kornsjöhön.
Niiden monien matkustajien joukossa, jotka astuivat siellä alas saadakseen pienen aamiaisen norjalaisessa maassa, oli myös kuuluisa Kristianialaissalapoliisi Asbjörn Krag. Hän oli puettuna tavalliseen matkapukuun, päässään pieni skotlantilainen lakki.
Oli muutamia muitakin matkustajia jotka matkustivat Kristianiaan, ja monet heistä tunsivat Asbjörn Kragin, muutamat edellisen kiireen kohtauksen jälestä, toiset jälleen ainoastaan ulkomuodosta.
Mutta kaikki nämä kovin ihmettelivät mitä Asbjörn Kragilla nyt on ollut tekemistä ulkomailla. Tai olisiko salapoliisi vain ottanut pienen virkistysmatkan viimeisen jännittävän ja melkein tuloksettoman kamppailun jälkeen maailmanseikkailija Leo Carsten'ia vastaan.
Asia oli aivan yksinkertaisesti se, että Asbjörn Krag oli ollut Göteborgissa, missä hän kolmen päivän ja yön jännittävän työn jälkeen oli onnistunut selvittämään erään kovin pulmallisen tehtävän. Se oli erittäin arkaluontoinen kiristysjuttu, johon olivat sekaantuneet eräs varieté-nainen, parooni ja nuori, kaunis paroonitar.
Asian ytimenä olivat olleet muutamat vapaaherraa erittäin huonoon valoon saattavat kirjeet, jotka olivat hävinneet.
Koska kaupungin alueilla poliisiviranomaisilla oli silloin ollut tärkeämpää asiaa selvitettävänä, mikä oli pakottanut salapoliisilaitosta lähettämään melkein kaikki voimansa tuleen, oli parooni kääntynyt Asbjörn Kragin puoleen. Sanomalehtiuutisten kautta oli hän oppinut tuntemaan hänen toimintansa poliisimiehenä, hänen tavattoman työintonsa ja häveliään vaiteliaisuutensa ja oli sähköttänyt hänelle.
Krag oli heti tullut ja oli lopullakin onnistunut, kuten sanottu, löytämään hävinneet harmiasaattavat kirjeet. Miten hän oli ne löytänyt sieltä, kieltää meiltä vaitiololupauksemme kuuluisaan salapoliisiin valitettavasti tässä kertomasta. Niin paljon luulemme kuitenkin olevan luvan sanoa, että inhimilliseltä ja siveelliseltä kannalta katsoen ei hän tehnyt mitään laittomasti myöskin jos hän löysi kirjeet varieté-naisen naishuoneesta, kun ei ketään ollut läsnä. Hänen keksintönsä oli teräväjärkisten ja nerokkaitten johtopäätösten tulos ja parooni oli ihastunut, päinvastoin kuin ruotsalainen salapoliisipäällikkö, jolla tosin ei ollut syytä suuresti olla pahoillaan, samanaikaisesti onnellisesti ratkaistessaan omat rikosasiansa.
Nyt oli siis kuuluisa salapoliisi matkalla kotiin Kristianiaan hyvällä tuulella ja ruhtinaallinen kunnialahja lompakossaan. Mutta samalla oli hän niin väsynyt ja rasittunut viime päivien työstä, että hän matkallaan oli päättänyt ottaa vastaan pyynnön, jonka hän oli saanut joku aika sitten eräältä Fredrikshaldissa olevalta ystävältä, joka oli pyytänyt Kragia viettämään päivän eli kaksi tämän komeassa kodissa.