— Kyliä, sanoi hän. Mistä alotan?
— Hollantilaisessa salongissa. Mutta onko teillä toista joukossanne?
Mies pani liimapannun lattialle, pisti kätensä taskuun ja veti esilie revolverin.
— Joka reikä ladattuna, sanoi hän.
— Mainiota, mainiota. Te ymmärrätte mitä asia koskee. Luulenpa, että on parasta jos alatte lattian korjauksella. On hiukan linoleumia, jota voitte tekemättä vahinkoa purkaa ja paikata jälleen. Mutta muistakaa eräs asia, Brående. Pitäkää tarkasti silmällä von Dyckin muotokuvaa.
— Olkaa rauhallinen siitä, herra konsuli. Varmaankaan ei hänellä ole enää hauska näyttäytyä katselemaan, mutta minä kyllä kestän sen kanssa, ja uskaltaisipa joku niin….
Näin sanoen veti työläinen jälleen revolverinsa,
— Se on hyvä, se on hyvä, vastasi konsuli, menkää nyt hollantilaiseen salonkiin ja ryhtykää työhönne.
Työmies meni.
— Minä ihailen todellakin teidän viisaita valmislelujanne, sanoi
Asbjörn Krag.