— Saan todellakin sanoa, että se kuuluu sukkelalta. Mitä te sitten aijotte tehdä?
— Aijon mennä ulos kuulemaan hiukan soittoa.
— Oh, todellako. Ja sitten?
— Sitten aijon syödä päivällistä. Onkin jo jotenkin myöhäistä.
— Ja sitten.
— Sitten olen aikonut mennä sirkukseen katsomaan Taikailveilijää.
Konsuli näpsäytti sormiaan.
— Taikailveilijää, huudahti hän. Suostutteko, että teen seuraa. Olen kuullut paljon puhuttavan tuosta rakkarista, ja mielelläni tahtoisin nähdä hänet lähemmältä. Hänhän on muuten ilmoittanut tuottavansa pienelle rauhalliselle kaupungillemme suuren ja originellin yllätyksen. Jos käsitän tilannetta oikein niin ei mikään varas tule sen revolverin suun ohitse, eli kuinka…
— Ei varmaankaan. Tapaamme siis sirkuksessa?
— Kyllä, vastasi Asbjörn Krag, tapaamme Taikailveilijän luona.