Kragilla oli nyt aivan liian paljon miettimistä voidakseen oikeastaan nauttia seurueen ilosta.
Vihdoin jäi hän yksin paperosseineen ja ajatuksineen.
Ei mikään häntä häirinnyt.
Pieni kaupunki oli mennyt levolleen, kadut lepäävät tyhjänä, ja Krag pääsi täällä kuulemasta kotiinpalaavien kahvilavieraiden huutoja ja melua, jota ei tapahtunut Kristianiassa.
Hän istuutui ja ryhtyi ajattelemaan tilannetta.
Hän oli tullut varmaan epäluuloon, että syy Taikailveilijän ja muusikkiprofessorin samaniltaiseen esiintymiseen tällä Fredrikshaldissa oli aivan yksinkertaisesti konsulin van Dyck muotokuva.
Hän oli saanut erään epäluulon. Mutta siinä olikin kaikki.
Hänellä ei ollut mihinkään tosiasialliseen turvattavaa.
Hän epäili Sören palvelijan uskomatonta tyhjyyttä.
Jos Sören todellakin oli kanssarikollinen salaliitossa, näytti hän osaansa niin viisaasti ja taitavasti kuin ammattitaitoinen näyttelijä.