— Teitä syytetään osallisuudesta konsulin kalliin taulun varkauteen.
— Taulun? kysyi palvelija.
Asbjörn Krag seisoi ja kuunteli.
— Mitä kuuntelette? kysyi konsuli.
— Musiikkia.
— Mitä musiikkia?
— Meidän hyvän ystävämme amerikalaisen valokuvauksellista musiikkia, herra konsuli. Salapoliisi avasi ikkunan ja nyt saattoivat he kaikki kuulla, vaikkakin kaukaa, Coloradolaisprofessorin musiikkikoneiston säveleitä.
— Hän on nyt kauempana, sanoi konsuli, hän ei ole tuolla alhaalla.
— Niin, aivan oikein. Hän seisoo ja soittaa nyt jonkun toisen talon ulkopuolella, joka on lähempänä rautatieasemaa. Emmekö menisi alas kuulemaan häntä?
— Mielihyvin.