"Ky-kyllä, Drammensvejen 230", vastasi mies leveällä kristianianmurteella.
Herrat astuivat sisään. Krag väänsi sähkönappulaa, niin että auto tuli valaistuksi. Suurten ikkunain edessä oli silkkiverhot, niiden välissä pieniä peilejä ja pari kristallimaljakkoa kukkineen, siis oikea gulassiauto.
"Miksi puhuitte kuljettajalle osotteesta?" kysyi mr Anderson.
"Halusin vain kuulla, jos hän oli norjalainen", vastasi Krag avomielisesti.
"Mitenkä, ettekö luota meihin?"
"Sen puolesta ei minun ole syytä uskoa kuljettajaan", vastasi Krag. "Ette saa unohtaa, että toimeeni kuuluu olla epäilevä. Onko tämä herrojen oma auto?"
"Ei, mutta vuokraamme sen joka kerta kun olemme Kristianiassa."
"Se osoittaa", sanoi Krag, "että herroilla usein on kiire Kristianiassa. Mutta se kenties kuuluu ammattiin. Muuten", lisäsi hän, "kun meillä tässä istuessamme on muutama minuutti käytettävänämme, voin minä kenties saada joitakin tietoja kreivinna Orloffista. Milloin tuli hän tänne?"
"Kaksi päivää sitte."
"Idästä tai lännestä?"