"Etsivä tahtoo välttämättömästi tietää, miksi jätitte aterian ja menitte tähän huoneeseen. Niin kuin sillä olisi jotakin merkitystä kaulakoristeen varkauteen, että tulitte täältä hakemaan paria kirjettä."
Madame heitti nopean silmäyksen mr. Anderssoniin ja sanoi:
"Niin, minun piti hakea kirjeet."
Krag ymmärsi komedian vaan ei ollut ymmärtävinään. Hän oli kuitenkin enemmän kuin ennen vakuutettu, että kaulakoriste ei ollut pääasia tässä jutussa.
Kreivinna selitti:
"Seistessäni ja hakiessani esiin kirjeitä hyökkäsi rosvo kimppuuni. Otaksuttavasti oli hän seissyt noiden paksujen verhojen takana. Minä huusin apua, ja kun varas kuuli, että huoneustossa oli enemmän väkeä, repäsi hän itselleen kaulakoristeeni ja syöksyi ikkunalle. Ennen kuin ystäväni ehtivät pidättää hänet, oli hän hävinnyt."
Krag meni akkunan luo ja katsoi ulos.
Hän ymmärsi heti, miten pako oli tapahtunut. Akkunan ulkopuolella, joka oli ahdasta pihaa kohti, oli pieni rautaparveke ja alapuolella 3:nen kerroksen kohdalla oli samanlainen, samaten toisen kerroksen ja siitä maahan ei ollut korkeata hyppäystä. Paossa ei ollut mitään vaikeuksia.
Krag tarkasti akkunalaudan hyvin huolellisesti ja näki selviä jälkiä valkeassa maalissa. Hän meni takaisin huoneen läpi, sysäsi verhot syrjään ja tarkasti lattian.
Siitä ei ollut epäilystäkään, etteikö varas olisi ollut sisällä. Mutta
Kragilla oli hyvä halu sanoa kreivinnalle: