Huokaus kuului koneistosta ja hissi pysähtyi heidän eteensä.
Krag aukasi oven.
Sisällä istui, veltosti hissikorin seinään nojaten, kuollut mies. Hänellä oli verta paidanrintamuksessa, takinkauluksessa ja hansikkaissa.
Venakko päästi kirkunan.
Krag katsoi kuollutta ja ymmärsi, että se oli urkkija Müller.
VII.
MÜLLER.
Kreivinna Orloff oli käynyt kuolonkalpeaksi. Hän ei näyttänyt merkkiäkään, että olisi tahtonut syöksyä hissiin ja heittäytyä tapetun yli. Hän seisoi vain kuin kivettyneenä ja tirkisti kuollutta. Hänen kalpeat kasvonsa kutistuivat kauhusta ja hämmästyksestä.
Krag ajatteli: "Mitä hän lienee tehnytkin, tätä hän ei ainakaan ole odottanut."
Kragin täytyi tukea häntä, sillä hän oli kaatumaisillaan.