Krag kuuli hänen puhuvan itsekseen, aivan kuin olisi käännellyt unissaan:
"Se ei ole mahdollista", kuiskasi hän, "se ei ole mahdollista. Se ei voi olla mahdollista."
Krag hymyili ystävällisesti, tyynnyttääkseen häntä ja ojensi aseen häntä kohti.
"Katsokaa", sanoi hän, "katsokaa vain. Noin kaunis tikari. Eikö teidänkin mielestänne, rouva?"
Hän pani verellä tahraantuneen tikarin hänen hansikoituun käteensä.
Venakko tirkisti siihen. Ja nykäsi äkkiä kätensä pois, niin että tikari helähtäen putosi lattialle. Hän hätkähti kiivaasti, kuin olisi koskenut myrkyllistä käärmettä.
Yht'äkkiä huusi hän kovasti:
"Mahdotonta! Mahdotonta! Mahdotonta!"
Hän uudisti huutonsa kolme kertaa ja joka kerralla kimakammin. Hän oli vähällä jälleen kaatua, mutta Krag otti kiinni hänen hartioistaan.
"Mikä on mahdotonta?" kysyi hän lempeästi.