"Hän on vangittuna nyt", sanoi Krag.
Koko yksityiskohtainen kertomus ei ollut huomattavammin kiinnittänyt toisen mieltä. Hän oli kuunnellut aivan tyynenä. Silloin tällöin katseli hän kelloaan, ikäänkuin huomauttaakseen, että hänen aikansa on täpärällä ja että hän ei ymmärrä mitä varten tuota kaikkea hänelle kerrotaan. Mutta kun Krag mainitsi kreivinnan vangitsemisesta, vilahti hänen kasvoilleen tarkkaavaisuuden ilme.
"Onko hän epäilty murhaan osallisuudesta?" kysyi hän.
"Minun on mahdoton kantaa mitään sellaista epäluuloa", sanoi Krag, "mutta olemme joka tapauksessa ottaneet hänet haltuumme kunnes pääsemme paremmille jäljille. Hän pääsee huomenna vapaaksi."
"Huomenna", mutisi toinen miettiväisenä, "luuletteko olevanne jäljillä huomenna?"
"Olemme nyt jo", sanoi Krag, "kaikki viittaa, että on kyseessä poliittinen murha."
Toinen hymyili pilkallisesti.
"Ja sitte etsitte jälkiä venäläisistä piireistä. Heittäkää se."
"Miksikä?"
"Otaksukaamme, että — kuten sanotte — kyseessä on poliittinen murha, luuletteko tosiaankin, että on menetelty niin tuhmasti, että on vaaraa ilmitulemisesta?"