"Ja minä puolestani olen halukas seuraamaan neuvojanne."
"Minun käskyjäni?" kysyi hän korostaen sanaa.
"Olkoon menneeksi — teidän käskyjänne."
"Ensinnäkin te ette saa ilmaista itseänne hänelle ennen kuin 48 tunnin kuluttua."
"Edellyttäen, ettemme poistu katolta ennemmin."
"Se on itsestään selvää."
"Hyvä, silloin lupaan sen."
"Toiseksi on teidän laskeuduttava aivan alas asti jotain käyttämätöntä savupiippua myöten. Itse menen alas sitä piippua myöten, joka savuaa."
"Siihen suostun kaikissa tapauksissa."
"Hyvä on", sanoi vanhus ja istuutui katolle, "silloin voimme täällä aikamme kuluksi katsella ihanaa auringonlaskua. Meillä ei ole mitään tehtävää ennen kuin pimeän tultua. Katsokaahan, kuinka kummallinen on lännen taivas. Nythän loimuaa ja palaa kaikkialla. Ja kuulkaahan, kuinka hiljaiseksi kaikki vähitellen käy suuressa kaupungissa."