Norjalainen oli nyt ryöminyt ihan sisälle majaan, ja vanhus seurasi jäljessä.
"Olkaa hyvä", sanoi vanhus, "ja syökää kunnolla. Meillä on ollut rasittava yö."
Hän raapaisi tulta ja sytytti kynttilän — oikean steariinikynttilän.
* * * * *
Harald Vik istui äänettömänä ja tuijotti ihanuuksiin.
"Pullo oikeata viiniä", mutisi hän, "ja tuoretta, ihanaa leipää. Kuinka se maistuneekaan! Oletteko varastanut kaiken tämänkin?"
"Olen."
"Keneltä?"
"Ettekö muista, että olin yöllä savuavassa piipussa. Menin ihan alas asti ja tulin virkamiesten keittiöön. Sieltä löysin tavarat. Jos minulla olisi ollut enemmän aikaa käytettävissäni, olisin varustautunut vielä paremmin."
"Ettekö luule, että varkaus keksitään?".