"Ei, sitä en luule. Siellä on niin suuret määrät elintarpeita, ettei tämä pieni varkaus tee huomattavaa lovea varastoon."
Harald Vik istui jo ja söi oikein ahmien.
"Palatkaamme nyt yöllisiin retkeilyihimme", sanoi vanhus. "Tahdon heti sanoa teille, että minäkin kuulin tuon kummallisen kolinan, mutta ymmärsin heti, mistä se johtui."
Norjalainen katsoi häntä kysyvästi.
"Ettekö tehnyt huomiota", jatkoi vanhus, "ettei melu ollut tilapäistä?
Se kuului varsin säännöllisesti määrättyine väliaikoineen."
"Aivan niin."
"Se ei siis voi olla rottien tai muiden eläinten aiheuttama, jotka elämöivät näissä muureissa."
"Ei, se on mahdotonta. Sitä paitsi oli melu aivan liian kova johtuakseen siitä."
"Että melu oli kova, ei itse asiassa merkitse paljon. Teidän on muistettava, että me olimme savupiipuissa, jotka tällaisissa korkeissa rakennuksissa ovat suorastaan mikrofoneja."
"Se on totta, mutta mistä siis luulette äänen johtuneen?"