"Tulkaa mukaan, niin näytän sen teille."
He ryömivät molemmat ulos rauniosta. Nyt oli tullut ihan valoisa.
Kun he olivat tulleet ulos, sanoi vanhus, osoittaen muuatta sivukattoa.
"Meidän täytyy laskeutua tuolle katolle."
He kulkivat eteenpäin.
Äkkiä vanhus pysähtyi ja keikahti muutaman askeleen takaperin. Ensi kertaa Harald Vik näki todellisen pelon kuvastuvan hänen kasvoissaan.
Ja kun norjalaisen piti katsoa, mikä aiheutti vanhuksen kauhun, tunsi hänkin veren ikäänkuin jähmettyvän suonissaan.
Tuskin kymmenen askeleen päässä heistä seisoi outo mies revolveri kädessä.
XIII.
Kädet.