"Yhdistäkää linnoituksen päävahtiin!"
Odottaessaan vastausta hän sanoi norjalaiselle:
"Nyt on kaikki niinkuin olla pitää. Muutaman tunnin kuluttua olemme kaikki vapaita. Ehdotan puolestani, että söisimme aamiaista New Carlton'issa."
"Mainiota", sanoi Harald Vik ilosta loistaen ja puristi vielä kerran nuoren tytön kättä. He seisoivat hiljaa vierekkäin ja katselivat hyvin tarkkaavasti vanhuksen kokeiluja.
Nyt hän taas puhuu puhelimessa:
"'Mustan tähden' vankilasta puhutaan", sanoo hän. "Vangit ovat tehneet kapinan. He ovat ottaneet haltuunsa kriminaalimuseosta aseet, ovat ottaneet vangiksi, ehkä surmanneetkin johtajan ja muut virkailijat ja ovat nyt isäntiä vankilassa — —."
"Ei", jatkoi hän, "en voi antaa enempiä tietoja, mutta kapinanjohtajain aikomus on hyökätä kaupunkiin ja ryöstää se".
Vanhus poistui nyt puhelinjohtojen luota.
"Puolen tunnin kuluttua voivat ensimmäiset joukot olla täällä", sanoi hän. "Meillä on vielä hiukan toimitettavaa ennen niiden tuloa. Ehdotan, että neiti toistaiseksi jää tänne katolle. Kun kaikki on ohitse, noudamme hänet täältä. Hän olisi muuten vastukseksi. Meidän molempien täytyy taas lähteä savupiippua myöten alas."
Harald Vik tahtoi vastustaa tytön jättämistä. Tiedemies raivostui siitä, ja he olivat vähällä joutua taas riitaan.